Irtisanoituminen ja opinnot aikuisena, joka pelotti mutta oli pakko tehdä 🩷 -itseni takia.
Pitkään jatkunut uupumus ja fyysiset ongelmat työelämässä pistivät pakosta minut pohtimaan asioita uudelleen tulevaisuuden kannalta -en voinut töissä hyvin, e henkisesti enkä fyysisesti. Palava intohimo kuvataiteeseen ja käsitöihin ovat olleet aina ne, jotka toivat ja tuovat elämääni paljon rikkautta luovuuden ja oman tekemisen kautta ja siitä kaikki ajatus sitten lähti syksyllä 2025 🍂🍁
Aikuisena opiskelemaan ja varsinkin näin perustutkintoa, on vähän kuin opettelisi kävelemään uudelleen, samalla kun laskut pitäisi maksaa, arkea pyörittää ja ottaa huomioon myös oma jaksaminen, ei se samanlaista ole kuin nuorempana. Ja silti menin ja hain opiskelijaksi Loimaalle käsi- ja taideteollisuusalalle Novidaan. Päivääkään en ole katunut, mutta rehellisyyden nimissä toisinaan, varsinkin ihan alussa, tunsin jäätävää morkkista siitä, että ns. heitin kaikki mäkeen ja astuin itsekkäästi tuntemattomaan, puolisohan nyt on se jolla on vakituiset tulot -en minä, mutta tästäkin alku itsesyytöksestä pääsin yli, kiitos puolisolle ja omalle äidille 🩷 heidän tuki on ollut kyllä korvaamaton!
Kun intohimo ei mahdu enää laatikohin
Ja niitä askartelu- ja käsityölaatikoita kyllä löytyy -liikaa! 😅 Luulen että monelle on opetettu, että käsityö on ”kiva harrastus” ja onhan se siis sitä ehdottomasti, mutta kuka kuvittelee että siitä voisi tulla ura? Itse en ainakaan olisi osannut kuvitella näin aikuisena, nuorena oli haaveena mutta ne haaveet meni kun pelkäsin lähteä yksin isoon maailmaan ilman kavereita ja niin ne kaverit vei toisaalle opintoihin, jotka ne jäivät silloin aikoinaan kesken koska ala ei kiinnostanut, eli jos tapaisin tuon 16 vuotiaan Minnan tänään, kehottaisin seuraamaan sydäntä, en kavereita.
Se että en kuvitellut uraa käsitöiden parissa, niin näytin tälle omalle ajatukselleni keskisormea. Käsityö on työtä, suunnittelu on työtä, jokainen silmukka on työtä. Eli miksi en voisi harrastuksesta tehdä työtä kun se jo käytännössä oli mulle jonkinlainen työ, en vain huomannut sitä.
No miten tämä näkyy artesaaniopinnoissa:
- lasketaan tuntimääriä ja kustannuksia
- mietitään tuotteiden hinnoittelua
- harjoitellaan esittelemään omaa osaamista: ”Tämä on ammatillinen työ, ei pelkkä askartelu.”
Eli lyhykäisyydessään: halusin työn josta nautin ja josta saan myös tuloja, tuloja intohimoni kautta 🧶🩷
Mitä opitaan opinnoissa -muutakin kuin tekniikkaa?
Opetellaanhan siellä myös mm.
- uusia tekniikoita
- tarkempaa työskentelyä
- materiaalien tuntemusta
- suunnittelua ja viimeistelyä
Mutta itselleni iso osa opiskelua on myös asenteen muuttamista ja olenkin tähän mennessä oppinut, että
- virhe ei tarkoita epäonnistumista, vaan sitä että opin uutta
- keskeneräisyys kuuluu prosessiin -myös minussa itsessäni
- saan sanoa ääneen ”haluan tehdä tätä työkseni”
Ja kun ollaan perustutkinnossa, siihen kuuluu myös pakolliset opinnot -itselleni tällä hetkellä matikka on niin iso muuri, että minulla menee koko päivä kerrallaan verkko-opinnoissa aiheen oppimiseen ja harjoitustestin tekemiseen, muutama kyynelkin saattaa toisinaan tulla ja epätoivo, ja koska itselläni on jo peruskouluaikana ollut oppimishäiriö ja mukautettu opetussuunnitelma matikan osalta, niin tämä on haastavaa itselleni, mutta päätin jo opon tavatessa että otan matikan tähän alkuun, suoritan sen ilman erityistukea ja pyrin pääsemään kurssin läpi -se on jo iso asia minulle!
Opiskelu, perhe, arki ja oma jaksaminen
Rehellisesti: välillä väsyttää ja tekisi vaan mieli käpertyä itsesyytöksiin. On päiviä, jolloin opiskelu ja arki tuntuvat yhdeltä isolta mustalta lankavyyhdiltä, johon olen saanut solmuja aikaiseksi ja niitä on enemmän kuin omassa päässä järkeä.
Mutta samaan aikaan tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun tunnen, että teen jotain itseni vuoksi ja itseäni varten, en kenenkään muun pyynnöstä tai halusta, en selviytyäkseni arjessa, vaan jotta voisin elää oman näköistä elämää 🩷
Artesaaniopinnot antavat minulle:
- luvan panostaa omaan osaamiseen
- luvan tehdä työtä omien arvojen pohjalta
- syyn olla ylpeä omista taidoistani
- toivon, että tulevaisuudessa voin työllistää itseni täysipäiväisesti tässä ammatissa ja mahdollisesti Sielun Silmukoissa
Jos haaveilet samaa…
”Entä jos tämä ei olekaan vain harrastus?” -kuuntele sitä ääntä sisälläsi 🩷
Ei sinun ole pakko muuttaa koko elämääsi heti, mutta saat ainakin luvan tutkia, miltä tuntuisi ottaa omat kädet, ideat ja taidot tosissaan. Minä tein niin ja lähdin kokeilemaan omia siipiä, ja vaikka välillä pelottaa, niin usein kuitenkin nautin täysillä tästä matkasta -se on oma matka 🩷🧶
Seuraavaan artikkeliin kokoan vähän opintojen sisällöstä pintaraapaisulla ☺️ joten käy lukemaan se seuraavaksi jo kiinnostaa.
🧶Minna
