Ja näitä on ihan varmasti kaikilla -turhautumista ja epäonnistumisia. Täytyy samalla muistuttaa myös itseään siitä, että ne ovat vain osa elämää ja oppimista, mutta kun tahkot samaa asiaa muutaman tunnin omaan päähäsi ja silti mikään ei mene kuin pitäisi, sitä tekisi mieli vaan heittää hanskat tiskiin. Onneksi mulla on sen verran ihania opettajia ja eivät ole turhautuneet, se turhautuminen on ainoastaan omassa päässä ja sen kanssa pitää itse työskennellä, ettei olisi niin ankara ja vaativa itselleen -siinä on vasta opittavaa.
No mutta mitä olen saanut aikaan tämän parin viikon aikana?
Paljonkin -ainakin tuota edellä mainittua turhautumista 😅 Oma pää on ollut jäätävässä aivosumussa: on jäänyt kaapin avaimet kotiin, jonka seurauksena osa töistä on jäi odottamaan, menekkien laskemista, josta ei siis meinannut tulla muuta kuin itku loppupäivää kohti kun en vain tajunu, miten pitää laskea -tai tajusin, mutta en vain saanut sitä päähän ymmärrykseen asti, että olisin saanut laskettua. Villaloimen tekeminen tuotti vaikeuksia ja päänsisäistä pärräämistä ja kaikenlisäksi pääväri pääsi loppumaan ja avot! Ompelussa en onnistunut siis missään yksinkertaisessakaan asiassa, kuten neulatyynyn tekemisessä -joko luettuasi ymmärrät miten ihminen voikin olla itseensä turhautunut? Onneksi nämä kaikki ajatukset ovat kuitenkin vain omassa päässä, eikä kukaan ole sitä aiheuttanut ja olenkin onnellinen siitä, että opettajat kyllä ymmärtävät ja ollaan saatu muiden opiskelijoiden kanssa purata ajatuksia ja turhautumisia, se on ollut todella tärkeää, koska kaikkihan tässä ollaan oppimassa uutta ja jokaisella meillä on ne omat kuoppansa, joten vertaistuki on meillä se JUTTU 🩷 kiitos siis käsityöystävät.
Kokeiluloimi
Ollaan siis tosiaan alkuvuodesta kudottu kangaspuilla kokeiluloimi, josta olemme tehneet kuusi samankokoisia kappaleita, osassa on hapsuja ohjeiden mukaisesti.
Tässä kuvassa minulla on kolme kappaletta, joihin on tehty:
- käsittelemätön
- pelkkä vesikäsittely
- kevyt- ja karkeakarstaus höyryn kanssa (yhdessä kappaleessa molemmat molemmin puolin oma käsittely)
Viikolla saatiin tehtyä loput käsittelyt kahteen viimeiseen kappaleeseen: pesu 30 asteessa ja pesu 40 asteessa 10 min ajan ilman pesuainetta. Niistä laitan kuvaa sitten talviloman jälkeen.
Loimen luonti
Loimeen tarvittavan lankamenekin laskeminen itsellä ainakin tuottaa vielä pieniä vaikeuksia, koska tuntuu että laskukaavoja on erilaisia ja niistä oikean hahmottaminen tuo oman päänvaivansa -kyllä, meillä on ohjeet ja monisteet, mutta näin hahmotusvaikeuksen omaavana papereista lukeminen on toisinaan hankalaa, siksi ohjeet on aina ollut itselleni hankalaa ja olenkin aina soveltanut ohjeita, mutta nyt se ei oikein onnistu, sillä opiskelemme ammattilaisiksi ja ohjeenluku on olennainen osa ammattitaitoa, joten siihen minun pitää enemmän vaan paneutua ja opetella ☺️
Itselläni on tällä hetkellä tulossa siis shaali/viltti, joka on 3 m pitkä ja lankaa menee. Toisinaan viikolla pohtisin, otinko liian ison palan haukattavaksi, mutta toisaalta -se on haaste itselleni ja haluan haastaa myös itseäni, vaikkakin sitten oman turhautumisenkin varjolla.
Tässä shaalissa lankaluku on 572 ja käytössä neljä eriväristä Lankavan huopalankaa. Näistä langoista tein siis myös nuo aiemman mainitsemani koeloimen palat.
Tätä loimea luodessa menikin sitten koko keskiviikon iltapäivä ja tuo kuvassakin näkyvä pääväri loppui kesken ja se otti kupoliin sopivasti, koska se lykkää taas työn aloitusta loman jälkeen. Tällä hetkellä loimen panoksi tuli 705 grammaa.
Ompelun perusteet
Sain yhden pussukan valmiiksi ja aloitimmekin opiskelemaan erilaisia sauma- ja päärmeharjoituksia. Kuvittelin niiden olevan suht helppoja, mutta ehei, ei ne ainakaan taas hahmotusvaivaiselle ollut ihan niin yksinkertaista kuin kuvittelin. Ohjeissa ei siis mitään vikaan tälläkään kertaa, ongelma on lähinnä omassa hahmottamisessa ja miten tulkitsen kaksi- ja kolmiulotteisia kuvia. Muutaman kerran ratkottiin mallitilkkuja ja ommeltiin taas uudelleen -ja uudelleen. Kyllä siinä meinasi jossain kohtaan taas sisäinen pieni Minna luovuttaa ja ajatella että miksi olen näin saamaton etten edes tätä saa aikaiseksi. Sama homma tapahtui neulatyynyn kanssa. Mutta se ilon hetki kun viimein sain valmiiksi! Ei täysi kymppi eikä edes ysi, mutta keskinkertainen, sellainen joka kelpasi niin minulle kuin opettajalle 🩷
Neulekone
Ennen lomaa huollettiin neulekoneita. Tämä oli juuri sitä mitä kaipasin näiden kahden viikon jälkeen, koska koneen huoltaisessa ei sen enempää tarvinnut miettiä, muuta kuin että tiesi mitä tekee.
Irrotimme koneistamme neulat ja puhdistimme ne, imuroimme koneet ja pyyhimme sekä öljysimme.
Koulupäivä oli muutenkin rentoa oleilua: juttelimme, jaoimme ajatuksiamme ja samalla sain taas hieman enemmän tutustua muihin oppilaisiin paremmin -huomaisin taas miten samanhenkisiä kaikki olemme 🩷 meillä on kaikilla samanlaisia ajatuksia ja aatteita, joita minun lähipiirissä ei ole ennen juurikaan ollut -se että jaat samanlaisia mietteitä on rikkaus! Luulin jo joskus että en koskaan kohtaa sellaisia ihmisiä, joiden joiden kanssa pystyt puhumaan kaikesta -siis KAIKESTA! Avoimesti!
Kaiken kaikkiaan nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet opettavaisia ja nimenomaan itsestäni olen oppinut taas hitusen enemmän -ole armollinen. Jotenkin olen olettanut että osaan ottaa itseni myös huomioon ja pysähtyä hetkeksi itseni kanssa, mutta joko olen taas unohtanut tämän taidon tai sitten sitä ei vieläkään ole kunnolla ollut, joka tapauksessa, nyt ainakin pysähdyin tutkiskelemaan jälleen itseäni -minin pitää vain antaa itselleni aikaa enemmän oppilaana, eikä minun tarvitse verrata itseäni muihin 🩷
💛 Minna
