Keväiset tervehdykset Vapun aattona 🎈🎉

Vapun aaton lempeät terveiset kotisohvalta — pieni flunssa yrittää hidastaa, mutta vapaapäivän rauha tekee tehtävänsä. Huomaan, että edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut jo tovi. Kevät on ollut täynnä opiskelua ja tekemistä, ja nyt alkaa tämän lukukauden urakka olla loppusuoralla. Viisi YTO-kurssia on jo takana, ja kudonnan opinnoissakin olen päässyt pitkälle. Tällä hetkellä työn alla ovat kevään kaksi näyttöä: neuletuotteen valmistaminen sekä yritystoiminnan suunnittelu.

Pieni pysähtyminen Hidasta Elämää -kuvakorttien äärellä

Eräänä yritystoiminnan suunnittelun päivänä luokkakaveri avasi aamumme aivan ihanasti: Hidasta Elämää -kuvakorteilla. Tämä pieni, terapeuttinen aamuhetki teki meille kaikille hyvää. Oli jotenkin lohdullista ja voimaannuttavaa pysähtyä yhdessä, hengittää ja katsoa, millaisena kukin meistä oli siihen aamuun herännyt.

Valitsimme jokainen kolme korttia, jotka kuvasivat omaa senhetkistä olotilaamme. Minä bongasin heti ne kortit, jotka puhuttelivat minua syvimmin — ja luokkakaveri naureskelikin, että hän alkaa jo tuntea meitä sen verran hyvin, että osasi melkein arvata, mitä kukin valitsisi. Oli ihana huomata, miten paljon opimme toisistamme ja opettajastakin tämän pienen rituaalin kautta 💛

Tuo hetki jäi mieleeni lämpimänä muistutuksena siitä, miten tärkeää on pysähtyä välillä itsensä äärelle, kuunnella ja antaa tilaa omille tuntemuksille. Se toi minulle uutta voimaa ja selkeyttä kevään keskelle.

Kulttuuriretki Fiekarsin Ruukille – ja kohtaaminen tyrmistyttävän kauniin tekstiilitaiteen kanssa

Kävimme puolison kanssa myös pienellä kulttuuriretkellä, sillä Taide ja luova ilmaisu -kurssi velvoitti minua tutustumaan taiteeseen paikan päällä. Tehtävä ei kuitenkaan tuntunut velvollisuudelta — päinvastoin! Päätimme suunnata Fiskarsin Ruukin alueelle, jossa olemme käyneet joka vuosi. Tiesimme jo etukäteen, että sieltä löytyy varmasti kulttuuria ja taidetta, ja niitähän siellä todella oli.

Mutta yksi asia ansaitsee aivan erityisen maininnan: täysin tyrmistyttävän kaunis tekstiilitaide, joka pysäytti minut täysin. Teos oli neulahuovutettu, ja sen äärellä tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt 💖

Kyseessä oli Sarah Råholmin taide ONOMAssa. Ja edelleen, kun katson ottamaani kuvaa puhelimesta, tunnen melkein onnen kyyneleet silmissäni. Se teos oli jotain niin kaunista, niin herkkää ja samalla voimakasta, että sanat tuntuvat pieniltä sen rinnalla.

Pienyrittäjyyden polulla – Sielun Silmukoiden kevät

Kevään aikana on vahvistunut ajatus siitä, että pienyrittäjyys on juuri se polku, jota haluan kulkea. Olenkin ottanut konkreettisia askelia: perustin toiminimen Sielun Silmukoille ja ilmoitin yrityksen kaupparekisteriin. Se tuntui yhtä aikaa jännittävältä ja voimaannuttavalta 🦉

Opintojen yritystoiminnan suunnittelun kurssi on antanut valtavasti tietoa ja tukea oman käsityöyrityksen rakentamiseen. Minulle yrityksen tarkoitus ei ole rikastuttaa, vaan mahdollistaa taloudellinen pärjääminen ja ennen kaikkea työn tekeminen tavalla, joka tuntuu omalta. Haluan vapautta, rytmin joka hengittää, ja työn, jota rakastan.

Visioita on jo paljon, ja uusia tuotteita on kehitteillä. Tiedän, ettei yritys voi nojata pelkkiin pöllöihin — tarvitaan muutakin. Silti yksi asia pysyy: jokainen sielukas silmukka syntyy omissa käsissäni, ja se on Sielun Silmukoiden sydän 💛

Kevään herääminen ja noitanaisen vireys

Opiskelun lisäksi kevääseeni ei ole mahtunut mitään kovin ihmeellistä, mutta kevään edetessä huomaan, että tämä noitanainenkin herää talvihorroksesta. Lintujen pesintäpuuhia on ihana seurata, ja pihapiiriin palanneet laulut tuntuvat joka vuosi yhtä taianomaisilta. Talvi on niin hiljainen ja toisinaan jopa yksinäinen.

Tänä keväänä keräsin ensimmäistä kertaa koivunmahlaa omista puista — ja voi miten huisia se oli. En ollut aiemmin kokeillut, ja yllätyin, kuinka paljon mahlaa yhdestä puusta voikaan tulla. Arviolta noin 15 litraa! Siitä syntyi ihana yrttijuoma, johon blendasin persilijaa ja tilkan sitruunanmehua.

Mahlan keruussa on tärkeää muistaa maanomistajan lupa sekä se, että keruun päätyttyä reikä täytyy tukkia. Itse suljin reiän koivun omalla oksalla, naputtamalla oksanpalan varovasti paikalleen. Teen tästä prosessista oman artikkelin myöhemmin.

Villiyrtit ja kuusenkerkät mielessä

Odotan jo kovasti villiyrttien ja kuusenkerkän puhkeamista. Talven aikana kaikki varastot on tullut käytettyä loppuun. Kuusenkerkistä olen valmistanut mehua ja siirappia sekä pakastanut niitä tulevaa käyttöä varten. Näistäkin tulen kirjoittamaan oman artikkelin — samoin muista yrteistä, joita käytän arjessa ja noitapirtin keitoksissa.

Jätä jälkesi – kerro, mitä kevät tuo sinulle 🌿

Olisi ihana kuulla sinusta. Mitä kevät on tuonut tullessaan? Oletko sinäkin kerännyt koivunmahlaa, villiyrttejä tai kuusenkerkkiä? Tai ehkä kuljet omaa polkuasi kohti yrittäjyyttä?

Jätä kommentti alle — luen ne lämmöllä🌿

💛 Minna