Käsi- ja taideteollisuusalan opiskelijoina pääsimme tutustumaan Habitare Pro -tapahtumaan, jossa kohtasivat alan ammattilaiset, yritykset ja opiskelijat. Messupäivään liittyi myös materiaaliopin tehtävä. Meidän tuli etsiä vähintään viisi erilaista materiaalia sekä yksi innovatiivinen materiaali. Materiaalinäytteitä sai kerätä mukaan silloin, kun se oli mahdollista, ja muussa tapauksessa materiaalit dokumentoitiin valokuvaamalla.
Tehtävä kuulosti aluksi melko yksinkertaiselta, mutta messualueella huomasin nopeasti, ettei se ollutkaan ihan niin helppoa. Materiaaleja oli valtavasti, ja monissa tuotteissa käytettiin samoja tai hyvin samankaltaisia kuituja. Jos ei tiennyt tarkasti mitä etsi, sai alueella kiertää useammankin kerran ja palata välillä samoille pisteille.
Samalla tehtävä teki messukäynnistä aivan erilaisen. Materiaaleja tuli katsottua läheltä, tunnusteltua ja vertailtua. Osasta sain myös hieman lisätietoa näytteilleasettajilta. Messupäivä ei siis jäänyt pelkäksi mukavaksi koulureissuksi, vaan siinä tuli samalla opittua paljon uutta materiaalien ominaisuuksista, käyttötarkoituksista ja siitä, kuinka monella tavalla erilaisia kuituja voidaan hyödyntää.
Näytteillä oli esimerkiksi villaa, puuvillaa, pellavaa, hamppua, juuttia ja bambupohjaisia materiaaleja sekä erilaisia nahkoja ja tekonahkoja. Lisäksi vastaan tuli erilaisia sekoitekankaita ja kierrätyskuiduista valmistettuja verhoilutekstiilejä. Oli kiinnostavaa huomata, kuinka samassa tilassa kohtasivat hyvin perinteiset luonnonmateriaalit ja aivan uudenlaiset tekniset materiaaliratkaisut.
Villa oli itselleni yksi tutuimmista ja samalla läheisimmistä materiaaleista. Esillä oli paljon erilaisia villatuotteita ja villatekstiilejä sekä luonnonvärisiä ja värjättyjä taljoja. Villassa viehättää erityisesti sen luonnollisuus, lämpö ja tuntuma sekä se, kuinka erilaiseksi sama materiaali voidaan käsitellä käyttötarkoituksesta riippuen.
Myös puuvillaa näkyi paljon. Finlaysonin osastolla huomioni kiinnittyi puuvillan lisäksi erityisesti premiumlaatuiseen pellavapussilakanasettiin. Pellava tuntui todella pehmeältä ja miellyttävältä, ja täytyy myöntää, että sellaisen voisin hyvin kuvitella myös omaan kotiini. Kun tehtävänä oli kiinnittää huomiota juuri materiaaleihin, niitä huomasi tunnustelevansa ja vertailevansa aivan eri tavalla kuin tavallisella kauppareissulla.
Hamppu ja juutti olivat myös kiinnostavia materiaaleja. Molemmat ovat kasvikuituja ja materiaalina hyvin erilaisia verrattuna esimerkiksi pehmeään puuvillaan tai villaan. Juutti on pinnaltaan karheampaa ja rouheampaa, ja sitä näkee paljon esimerkiksi matoissa ja muissa sisustustekstiileissä. Hamppu taas kiinnostaa erityisesti lujuutensa ja pitkäikäisyytensä vuoksi.
Bambu herätti myös ajatuksia. Bambusta valmistetut tekstiilit mielletään helposti luonnonmateriaaleiksi, mutta tekstiilikäytössä bambu käsitellään usein viskoosiksi. Se muistutti hyvin siitä, ettei pelkkä materiaalin nimi vielä kerro koko totuutta siitä, miten tekstiili on valmistettu tai kuinka ympäristöystävällinen se lopulta on.
Mattoja Habitaressa oli valtavasti. Mukana oli niin moderneja tekstiilipintoja kuin itämaisia mattojakin. Yhdessä iranilaisessa matossa materiaaliksi oli ilmoitettu art silk, eli keinotekoinen silkkimäinen kuitu. Myös hintalappu jäi mieleen – kauniit ja laadukkaat matot voivat olla melkoisia sijoituksia.
Minulle erityisen mieluisia olivat erilaiset ryijyt ja matot. Ryijyissä minua kiehtoo muutenkin niiden kolmiulotteinen pinta, materiaalin tuntu ja se, kuinka paljon erilaisia ilmeitä langalla voidaan saada aikaan. Messuilla materiaaleja sai tarkastella läheltä, ja myönnettäköön, että osaa oli aivan pakko myös käydä vähän tunnustelemassa.
Esillä oli myös erilaisia tekonahkoja ja nahkamateriaaleja monissa väreissä ja pinnoissa. Ne eivät tällä hetkellä tunnu itselleni kaikkein luontevimmilta materiaaleilta omassa tekemisessäni, mutta en kuitenkaan sanoisi, ettenkö voisi joskus käyttää niitä jossakin työssä. Käsityössä on mielestäni hyvä olla utelias myös sellaisia materiaaleja kohtaan, joihin ei itse ensimmäisenä tarttuisi.
Yksi päivän kiinnostavimmista löydöistä oli HT Collection Finlandin COCO-älykangas. En ollut aikaisemmin törmännyt tällaiseen materiaaliin, joten se herätti heti uteliaisuuteni. COCO on tekninen verhoilukangas, jonka koostumus on 71 % polyesteriä, 20 % polypropeenia ja 9 % puuvillaa. Sen hankauksenkesto on jopa 100 000 martindalea, joten materiaali on suunniteltu kestämään kovaa käyttöä. Kannattaa mennä katsomaan mitä tuo martindale tarkoittaa, sillä itse oppisin asian vasta itse myös 😊 Martindale-arvot huonekalukankaissa: Mitä ne tarkoittavat ja miksi ne – Sasu’s ja tässä linkki kyseisen yrityksen älykankaaseen Verhoilukankaat sohviin ja nojatuoleihin | HT Collection – HT Collection Oy
Mikä tekee älykankaasta älykankaan? Coco‑älykangas on verhoilumateriaali, joka yhdistää korkean kulutuskestävyyden, helppohoitoisuuden ja mukavan tuntuman. Kuiturakenne hylkii likaa, kestää hankausta ja säilyttää värinsä pitkään. Kangas on suunniteltu arjen käyttöön: se ei nukkaannu helposti, ja tahrat irtoavat kevyesti. “Älykkyys” viittaa siis moderniin materiaalitekniikkaan, joka tekee kankaasta pitkäikäisen ja käytännöllisen.
Älykangas-nimitys jäi erityisesti mieleeni, koska ensimmäinen ajatukseni oli, että kyse olisi jotenkin elektronisesta tai sensoreita sisältävästä tekstiilistä. Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin enemmän teknisestä ja erittäin kulutusta kestävästä verhoilukankaasta. Juuri tämä teki siitä mielestäni hyvän esimerkin innovatiivisesta materiaalista: tavallisen näköiseen kankaaseen on yhdistetty ominaisuuksia, jotka lisäävät sen käytännöllisyyttä ja käyttöikää. Materiaali sai myös pohtimaan sitä, ettei innovatiivisuus tekstiilialalla tarkoita aina jotain täysin futuristista. Joskus innovaatio voi olla sitä, että tutusta materiaalista tehdään kestävämpi, toimivampi ja paremmin erilaisiin käyttötarkoituksiin sopiva.
Sisustuspuolella huomioni kiinnittyi myös Aarikan kalusteisiin. Eräässä nojatuolissa oli pitkäkarvainen, villamainen pinta, joka oli niin näyttävä, että jäin lähinnä vain katselemaan sitä. Tässä kohtaa täytyy antaa itselleni pieni miinus: otin kyllä kuvan, mutta en selvittänyt, mistä materiaalista pinta tarkalleen oli valmistettu.
Yksi päivän hauskimmista ja mieleenpainuvimmista kohtaamisista syntyi italialaisen tekstiili- tai kangastaiteilijan kanssa. Hän oli Milanosta ja ensimmäistä kertaa Suomessa. Siinä pääsi oma rallienglantikin kunnolla tositoimiin, sillä yhteistä suomen tai ruotsin kieltä ei tietenkään ollut. Hyvin kuitenkin pärjättiin. Minä kuuntelin, kyselin ja vastailin parhaani mukaan, ja ainakin ymmärsimme toisiamme 😅 Hän kertoi todella innostuneesti omista tuotteistaan ja materiaalien valmistamisesta. Jossakin vaiheessa keskustelussa taisi vilahtaa jopa paperista valmistettu kangas sekä uunin käyttäminen materiaalin käsittelyssä. Täysin kärryillä en joka kohdassa pysynyt, mutta kohtaaminen jäi silti vahvasti mieleen. Hänen innostuksensa omaan tekemiseensä oli niin aitoa, että sitä oli hienoa kuunnella.
Materiaalien lisäksi tuli tietenkin kierreltyä myös käsityöyrittäjien pisteillä. Ja kuten tällaisilla reissuilla helposti käy, jotain tarttui mukaankin. Olisin helposti voinut ostaa paljon muutakin. Opiskelijabudjetti kuitenkin palauttaa ihmisen melko tehokkaasti takaisin maan pinnalle – vaikka tälläkin kertaa taisi budjetin käsite hieman venyä.
Kokonaisuutena Habitare Pro oli paljon enemmän kuin tavallinen messupäivä. Materiaalitehtävän vuoksi näyttelyitä tuli katsottua aivan eri silmin. En vain katsellut valmiita tuotteita, vaan mietin, mistä ne on valmistettu, miltä materiaalit tuntuvat, miten niitä on käsitelty ja missä niitä voisi itse joskus käyttää. Messupäivän jälkeen huomasin myös ajattelevani materiaaleja hieman eri tavalla kuin ennen. Materiaalin nimi ei yksin kerro kovin paljon. Olennaista on myös se, mistä se tulee, miten se on valmistettu, kuinka pitkään se kestää käytössä ja mitä sille tapahtuu käytön jälkeen.
Habitare Pro oli kokemuksena todella hieno tapahtuma. Opin päivän aikana valtavasti uutta, sain uusia ajatuksia omaan tekemiseen ja pääsin näkemään materiaaleja, joihin en muuten välttämättä olisi törmännyt. Näihin materiaaleihin palaan vielä koulussa tarkemmin materiaalitehtävän yhteydessä, mutta jo itse messupäivä osoitti, kuinka paljon voi oppia pelkästään katsomalla, koskettamalla, kyselemällä ja olemalla utelias.
Ja kyllä – menisin mielelläni uudelleen.
🍂 Minna / -Sielun silmukat
