Syysloma tuli ja meni, ja samalla vaihtui myös jakso. Ajattelin, että nyt olisi taas hyvä hetki pysähtyä vähän katsomaan taaksepäin siihen, mitä kaikkea alkusyksyn aikana on tullut opittua – ja mitä uutta on jo ehtinyt alkaa.
Vaikka välillä tuntuu, ettei mitään ihmeellistä olisi tapahtunut, niin kun asioita alkaa kirjoittaa auki, niitä onkin yllättävän paljon.
Huovutusta ja uusia tekniikoita
Huovutus on ollut minulle ennestään tuttua, koska Sielun Silmukoiden Valonkantajissa käytän neulahuovutusta. Märkähuovutustakin olen joskus aikaisemmin kokeillut.
Koulussa siihen on kuitenkin päässyt aivan eri tavalla sisälle. Olemme opetelleet esimerkiksi sitä, miten märkähuovutus oikeaoppisesti tehdään, miten villa käyttäytyy huovutettaessa ja kuinka paljon materiaali voi kutistua prosessin aikana.
Huovutuksen määrälläkin on suuri merkitys. Jos tuotteesta tehdään esimerkiksi laukku, tossut tai jokin muu käyttöesine, materiaalin pitää olla huovutettu riittävän pitkälle, jotta se kestää käyttöä eikä jää liian löysäksi tai venyväksi. Ja voin sanoa, että minä rakastuin märkähuovutukseen aivan täysin!
Uutena tekniikkana tuli myös nunohuovutus, joka oli minulle aikaisemmin kokonaan vieras. Näistä eri huovutustekniikoista haluan kirjoittaa myöhemmin vielä oman tekstinsä, koska aiheesta riittää paljon kerrottavaa, kunhan saan aikaiseksi 😊
Osaamista täytyy osata myös näyttää
Tuotteistamisen ja omasta osaamisesta viestimisen opinnoissa olemme tehneet paljon sähköistä portfoliota.
Nykyään pelkkä perinteinen CV ei välttämättä enää kerro kaikkea siitä, mitä ihminen osaa. Varsinkin käsityöalalla kuvat, videot ja työprosessit kertovat usein paljon enemmän. Sähköisessä portfoliossa voi näyttää konkreettisesti omia töitä, tekniikoita, suunnitteluprosesseja ja sitä, miten oma osaaminen kehittyy. Se on ollut minulle uusi mutta todella kiinnostava tapa ajatella oman osaamisen esittelyä.
Olemme harjoitelleet myös tuotekuvausta. Koululla on käytössä järjestelmäkameroita, ja kyllähän hyvällä kameralla, oikealla valaistuksella, taustalla ja sommittelulla tuotteesta saa aivan erilaisen kuvan. Valonkantajakin näyttää aivan erilaiselta, kun kuvaamiseen oikeasti pysähtyy 🦉💛
Mutta tärkeä oppi on ollut myös se, ettei käsityöyrittäjän tarvitse ensimmäisenä juosta ostamaan kallista järjestelmäkameraa. Samat perusasiat –valo, tausta, sommittelu ja kuvakulmat –pätevät myös puhelimella kuvatessa.
Sielun Silmukoiden tuotekuvat tulevatkin varmasti jossain vaiheessa uudistumaan, kunhan ensin harjoittelen vielä hieman lisää.
Pellavaa kangaspuihin
Kudonnassa olen siirtynyt nyt aivan uudenlaiseen materiaaliin: pellavaan. Aikaisemmin olen käyttänyt esimerkiksi villaa, villalankaa, puuvillakudetta ja muutenkin hieman rouheampia ja paksumpia materiaaleja. Pellava tuntuu aivan erilaiselta. Se on samaan aikaan hieno, herkkä ja kaunis materiaali, mutta myös hyvin kestävä kuitu.
Teen ensin pellavasta harjoitustyön ja myöhemmin tarkoituksena on valmistaa pellavaisia keittiöpyyhkeitä osana näyttöön liittyvää työskentelyä.
Pellava on yksi niistä materiaaleista, joihin olen opintojen aikana ihastunut entistä enemmän. Ja uskon kyllä, että jossakin vaiheessa sitä tullaan näkemään myös Sielun Silmukoissa.
Materiaalien maailma on paljon suurempi kuin ajattelin
Olemme opiskelleet paljon erilaisia tekstiilikuituja ja niiden ominaisuuksia. Ja mitä enemmän aiheeseen perehtyy, sitä selvemmin huomaa, kuinka valtava maailma tekstiilimateriaalien taakse kätkeytyy.
Villa tulee varmasti aina olemaan minulle tärkeä materiaali, mutta sen rinnalle on noussut monta muutakin kiinnostavaa luonnonkuitua. Pellavan lisäksi minua kiinnostavat erityisesti nokkonen ja hamppu.
Hamppu on mielestäni materiaalina todella kiinnostava, vaikka se ei ehkä ole vielä samalla tavalla ihmisten arjessa tuttu kuin esimerkiksi puuvilla tai villa. Myös puuvilla kiinnostaa, vaikka sitä ei tietenkään Suomessa kasvateta. Puuvillassa minulle korostuu entistä enemmän se, millaisissa oloissa ja millä tavoin materiaali on tuotettu ja millaisia sertifiointeja sillä on.
Sielun Silmukoissa lampaanvilla tulee varmasti pysymään yhtenä tärkeimmistä materiaaleista, mutta käsityöyrittäjänä haluan myös tutkia muita vaihtoehtoja. Nämä ovat kuitenkin vielä ajatuksia ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Kaikkea ei tarvitse tehdä tällä viikolla. Eikä edes tänä vuonna.
Sielun Silmukoiden logo uudistuu
Yksi isompi muutos on tulossa myös Sielun Silmukoiden ilmeeseen. Logo tulee nimittäin uudistumaan 🤗
Nykyinen logo suunniteltiin aikoinaan tekoälyn avulla, ja vaikka olen edelleen kiintynyt siihen, olen vähitellen tullut siihen tulokseen, ettei tekoälyllä tehty kuva enää tunnu täysin omalta. Kun oma tekeminen perustuu käsityöhön, ihmisen kädenjälkeen ja tekijyyteen, haluan että myös yrityksen logo kuvastaa samoja asioita.
Koululla media-alan opiskelijat saavatkin suunnitella Sielun Silmukoille uuden logon opiskelijatyönä. Olen antanut heille tiettyjä raameja ja kertonut, mitä elementtejä haluan säilyttää, mutta samalla olen halunnut antaa heille myös vapautta suunnitella ja käyttää omaa osaamistaan. Koulu ei opiskelijatyöstä pyydä maksua, mutta itse haluan antaa opiskelijoille pienen korvauksen heidän vaivastaan ja työstään. Minulle se on myös tapa osoittaa, että arvostan heidän osaamistaan ja käyttämäänsä aikaa.
En tiedä vielä, milloin uusi logo valmistuu. Opiskelijoilla on omat aikataulunsa ja muut työnsä. Se tulee sitten kun tulee.
Ja vaikka vanha logo joskus poistuu verkkosivuilta, somesta ja muista paikoista, sillä tulee aina olemaan oma erityinen merkityksensä. Se oli ensimmäinen. Ja ehkä juuri siksi siitä luopuminenkin kertoo jotain kasvamisesta. Joskus vanhasta täytyy päästää irti, jotta tilalle voi tulla jotain uutta.
Kirkkotekstiilit osaksi opintoja
Oma erikoistumiseni tekstiilialalla suuntautuu kirkkotekstiileihin. Olen ollut yhteydessä Salon seurakuntaan ja saanut jo vastauksen yhden Salon alueen kirkon tekstiileihin liittyen. Olemme viestitelleet asiasta, ja olen keskustellut myös opettajan kanssa siitä, miten työskentelyä voisi lähteä viemään eteenpäin. Odotan tätä aivan valtavasti.
Kirkkotekstiileissä on paljon sellaista, mitä täytyy ottaa huomioon: värit, symbolit, materiaalit, käyttötarkoitus ja kirkkovuosi vaikuttavat kaikki siihen, millaisia tekstiilejä tehdään.
Kun työskentely pääsee kunnolla alkuun, kirjoitan varmasti myös tästä oman tekstinsä. Haluan muutenkin alkaa kirjoittaa tänne blogiin enemmän yksittäisistä materiaaleista, tekniikoista ja isommista projekteista. Esimerkiksi pellavasta, huovutuksesta ja kirkkotekstiileistä riittää varmasti aivan omiksi aiheikseen.
Pirtanauhaa ja perinteisiä tekniikoita
Alkusyksyn aikana opin myös tekemään pirtanauhaa. Valmistin huovutettuun laukkuuni pirtanauhan olka- ja kantohihnaksi. Tekniikka oli todella mielenkiintoinen.
Koska suomalaiset perinteiset käsityötekniikat kiinnostavat minua muutenkin, haluan jatkaa pirtanauhan tekemistä ja harjoitella sitä lisää. Tarkoituksena on hankkia myös oma nauhapirta.
Tässäkin huomaa sen, miten opinnot avaavat koko ajan uusia ovia. Joku tekniikka, josta aikaisemmin tiesi ehkä vain nimen, muuttuukin yhtäkkiä sellaiseksi, jota haluaa käyttää omassa tekemisessään vielä vuosien päästä.
Uusi jakso alkoi tuotesuunnittelulla
Syysloman jälkeen alkoi uusi jakso, ja yhtenä uutena aiheena meillä on nyt tuotesuunnittelu. Olemme harjoitelleet esimerkiksi vaatteiden, asusteiden ja sisustustekstiilien suunnittelua.
Tehtävänä ei kuitenkaan ole vain piirtää vaatetta tai verhoa. Kuvassa pitäisi pystyä ilmaisemaan myös itse materiaalin ominaisuuksia. Jos suunnittelee esimerkiksi läpikuultavaa verhoa, luonnoksesta pitäisi nähdä, että materiaali todella on kevyt ja läpikuultava. Jos materiaali taas on paksua villaa, myös sen pitäisi näkyä piirroksessa.
Materiaalin tuntua ja käyttäytymistä täytyy siis opetella ilmaisemaan kuvallisesti esimerkiksi värikynillä, maaleilla tai pastelleilla.
Olen tähän mennessä tehnyt kaksi erilaista verhosuunnitelmaa sekä kaksi erilaista asua: kevyen, läpikuultavan kesämekon ja villasta kudotun ponchomaisen asusteen.
Tämä on juuri sellaista opiskelua, josta uskon olevan minulle todella paljon hyötyä tulevaisuudessa myös omien tuotteiden suunnittelussa.
Värjäystä – villasta kasveihin
Olemme päässeet myös värjäyksen maailmaan. Ensin värjäsimme luonnonvalkoista villalankaa reaktiiviväreillä ja opettelimme tekemään värjäystä varten reseptejä. Värimäärät laskettiin värjättävän materiaalin painon mukaan.
Omassa värisekoituksessani käytettiin esimerkiksi 90 prosenttia keltaista ja 10 prosenttia sinistä, joista syntyi aivan oma sävynsä.
Samalla harjoittelimme sitä, miten lanka tai kangas valmistellaan värjäystä varten ja kuinka tarkkaa värjäyksen suunnittelu oikeastaan on.
Sen jälkeen siirryimme kasvivärjäykseen. Väriliemien valmistelut aloitettiin jo edellisenä päivänä, koska kasvimateriaaleja täytyy käsitellä ja liottaa ennen varsinaista värjäystä. Omana kasvinani oli nokkonen. Lisäksi käytimme muun muassa koivua, mataraa, seljaa, keltasipulin kuoria ja lupiinia.
Villalangat valmisteltiin kasvivärjäystä varten niin, että väri tarttuisi kuituun mahdollisimman hyvin, ja seuraavana päivänä pääsimme itse värjäämään.
Ja voi hyvänen aika, millaisia sävyjä kasveista syntyikään. Monet olivat vihertäviä, mutta esimerkiksi keltasipulin kuorista syntyi aivan upeita lämpimiä sävyjä.
Kasvivärjäyksessä kiehtoo ehkä juuri se, ettei lopputulosta voi täysin hallita samalla tavalla kuin synteettisillä väreillä. Luonto osallistuu suunnitteluun 💚🌿
Seuraavaksi työskentely jatkuu vielä kankaanpainannan parissa. Puuvillakangasta on jo valmisteltu sitä varten, ja kasvivärjäyksestä syntyneitä väriliemiä on otettu talteen tulevia kokeiluja varten.
Tästäkin haluan myöhemmin kirjoittaa ihan oman tekstin, koska jo muutamaan värjäyspäivään mahtui valtavasti uutta opittavaa.
Ja mitäs seuraavaksi?
Uuteen jaksoon kuuluu tuotesuunnittelun ja värjäyksen lisäksi ainakin kankaanpainantaa, sommittelua, kudontaa, hinnoittelua ja muita ammatillisia opintoja.
Loppuvuodelle on tulossa myös vielä yksi näyttö sekä tapahtuman ja myyntitapahtuman järjestämiseen liittyvää tekemistä. Siitä kerron kuitenkin myöhemmin lisää, kun suunnitelmat ovat pidemmällä.
Ja yhden matonkin olen tässä kaiken muun ohessa ehtinyt kutoa valmiiksi.
Kun tämän kaiken kirjoittaa yhteen, niin ehkä tässä on sittenkin tullut syksyn aikana opittua aika paljon. Välillä tuntuu, että opiskelu etenee niin vauhdilla, ettei itse edes huomaa kaikkea sitä, mikä on jo muuttunut omassa tekemisessä.
Materiaalit näyttävät erilaisilta. Tuotteita katsoo eri tavalla. Omia töitä suunnittelee eri tavalla. Ja ehkä ennen kaikkea oma käsitys siitä, millainen käsityöläinen haluan olla, alkaa vähitellen kirkastua.
Nyt pidetään hatusta kiinni ja katsotaan, mitä tästä uudesta jaksosta tulee.
Oikein rapsakkaa syksyä kaikille 🍂
Yritän taas kirjoitella tänne vähän useammin siitä, mitä opinnoissa tapahtuu, mitä uutta opin ja mihin suuntaan matka seuraavaksi vie 🌞
🦉 Minna / Sielun Silmukat
Ps. Niin ja hei -kiinnostaisiko sinua kuulla jostain erityisestä aiheesta opiskeluissani, joista olen jo aiemmin kertonut? Haluaisitko ehkä, että kerron asiaa syvemmin omana artikkelina? 🤗 Otan siis mieluusti vastaan kaikenlaisia ideoita ja ajatuksia, joista haluatte että kerron enemmän! 💚
