Synteettisistä kuiduista puhuttaessa vastaan tulee esimerkiksi akryyli, jota käytetään paljon neuleissa, sukissa ja muissa tuotteissa muun muassa villan kaltaisen tunnun vuoksi. Akryyli on kuitenkin muovipohjainen kuitu. Samoin esimerkiksi elastaani on synteettinen materiaali.
Mutta tässäkään asiassa maailma ei ole aivan mustavalkoinen.
Synteettisillä kuiduilla on myös ominaisuuksia, joiden vuoksi niitä tarvitaan. Kaikki eivät esimerkiksi voi käyttää villaa lainkaan, jolloin akryyli voi olla aivan toimiva vaihtoehto. Elastaani taas tuo vaatteisiin joustavuutta, jota monissa käyttötarkoituksissa tarvitaan.
Siksi en ajattele, että ratkaisu olisi yksinkertaisesti julistaa jokin materiaali hyväksi ja toinen pahaksi. Paljon suurempi kysymys on mielestäni se, miten paljon me kulutamme ja miten kohtelemme niitä tuotteita, jotka jo omistamme.
Tarvitseeko vaatekaapissa olla kymmeniä lähes samanlaisia paitoja? Voisiko vaatteen ostaa käytettynä? Ja jos ostaa uutena, voisiko valita sellaisen tuotteen, jota oikeasti aikoo käyttää pitkään?
Myös vaatteen huoltaminen on yllättävän suuri ympäristöteko. Pesu- ja hoito-ohjeet ovat siellä lapussa ihan syystä. Kun vaatetta pestään oikein, huolletaan ja tarvittaessa korjataan, sen käyttöikä voi pidentyä huomattavasti.
Ja kun vaatetta ei itse enää tarvitse, hyväkuntoisen tuotteen voi myydä tai antaa seuraavalle käyttäjälle.
Minulle ehkä tärkeimmäksi ajatukseksi onkin noussut käyttöikä. Tuotteen pitäisi olla tehty käytettäväksi eikä nopeasti pois heitettäväksi.
Kuuden euron neule vai kuudenkymmenen?
Tähän liittyy myös yksi asia, jota olen viime aikoina miettinyt paljon.
Kuvitellaan, että vaateliikkeessä on neule, joka maksaa kuusi euroa. Sitten vieressä olisi käsityönä tai pienessä tuotannossa tehty neule, joka maksaisi 60 euroa -tai todellisuudessa käsintehtynä helposti paljon enemmänkin.
Ensimmäinen ajatus saattaa olla: Kuusikymmentä euroa paidasta? Sehän on kallis. Mutta silloin kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä tuotteen hinta muodostuu:
- Materiaalit maksavat.
- Tekijän työaika maksaa.
- Suunnittelu maksaa.
- Työvälineet, tilat, energia, pakkaaminen ja myynti maksavat.
- Ja ennen kaikkea työn tekijällä pitäisi olla mahdollisuus saada työstään kunnollinen korvaus.
Jos kokonainen vaate voidaan myydä kuluttajalle muutamalla eurolla, jossakin kohtaa tuotantoketjua on täytynyt säästää erittäin paljon. Se ei automaattisesti tarkoita, että juuri kyseinen vaate olisi valmistettu epäeettisesti, mutta hinnan pitäisi ainakin herättää kysymyksiä:
- Missä tuote on valmistettu?
- Millaisissa olosuhteissa?
- Mitä työntekijälle on maksettu?
- Mistä materiaali on tullut?
- Kuinka pitkään vaate on suunniteltu kestämään?
- Entä jos kyseessä on villatuote -tiedämmekö mitään siitä, mistä villa tulee tai millaisissa oloissa eläimet ovat olleet?
Pikamuodin ja ultrapikamuodin ongelma ei mielestäni ole vain se, että vaatteet ovat halpoja. Ongelma on ennen kaikkea valtava määrä. Kun tuotteita valmistetaan jatkuvasti lisää, trendit vaihtuvat viikoissa ja vaatteesta tehdään lähes kertakäyttöinen kulutustavara, jossain vaiheessa järjestelmä muuttuu kestämättömäksi.
Maailma ei tarvitse loputtomasti lisää tavaraa. Se tarvitsee enemmän tavaraa, jota oikeasti käytetään.
Enkä kirjoita tätä minkäänlaiselta moraaliselta jalustalta. Minäkin olen ostanut halpoja vaatteita.
Taloudellinen tilanne vaikuttaa siihen, mitä ihminen pystyy ostamaan, eikä kaikilla yksinkertaisesti ole mahdollisuutta valita kallista tai täydellisen eettistä vaihtoehtoa.
Itse ostan suurimman osan vaatteistani käytettynä ja uutena lähinnä esimerkiksi alusvaatteita ja sukkia. Mutta huomaan, että tämän opiskelun myötä oma ajatteluni on muuttunut.
Kun seuraavan kerran tarvitsen uuden vaatteen, mietin varmasti aikaisempaa tarkemmin, ostanko halvimman mahdollisen vai tuotteen, joka ehkä maksaa enemmän mutta jonka materiaalin, valmistuksen ja käyttöiän pystyn paremmin perustelemaan itselleni.
Jokainen tekee lopulta omat valintansa omista lähtökohdistaan.
🦉 Heitän vain pienen ajatuksen mietintämyssyyn:
Halpa ostohinta ei välttämättä tarkoita halpaa tuotetta. Joku maksaa hinnan joka tapauksessa -ihminen, ympäristö tai lopulta kuluttaja itse.
Ja mitä Sielun Silmukoille kuuluu?
Kaiken tämän uuden tiedon keskellä myös päässä pyörii taas enemmän suunnitelmia kuin kalenterissa on tunteja. Se ei varsinaisesti ole uusi ilmiö. Ideoita syntyy jatkuvasti, mutta niiden toteuttaminen tapahtuu nyt rauhallisemmin opintojen ja töiden rinnalla.
Teen tällä hetkellä myös töitä opiskelun ohessa. Opiskelijana ylimääräiselle tulolle on tietysti käyttöä, ja samalla käsityöyrityksenkään materiaalit eivät ilmesty työpöydälle metsänhaltijan toimittamina, vaikka se olisikin huomattavasti kätevämpää.
Ja sitten pieni vihje tulevasta:
pöllöjä tarvitaan taas enemmän.
Mihin niitä tarvitaan, siitä kerron myöhemmin, koska asia ei ole vielä kokonaan julkinen. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että myytäväksi niitä ollaan tekemässä. Eli lankaa, villaa ja pöllöjä alkaa taas pyöriä käsissä hieman tavallista enemmän.
Kohti artesaaniksi valmistumista
Opintojenkin kanssa ollaan jo aika hyvällä mallilla. Tavoitteena on valmistua viimeistään joulukuussa 2027, ja välillä itsekin ihmettelen, kuinka paljon olen saanut tehtyä näin tiiviissä tahdissa. Kesän aikana sain suoritettua neljä yhteisten tutkinnon osien kurssia. Jäljellä on vielä fysiikka ja kemia, jonka kimppuun olen nyt seuraavaksi menossa. Tavoitteena olisi saada se valmiiksi marraskuun puoliväliin mennessä. Välillä olen itsekin miettinyt, miten olen pystynyt suorittamaan opintoja näin nopeasti. Luulen, että oma innostuminen ja ajoittainen hyperfokus ovat tässä tapauksessa olleet ihan hyödyllisiä matkakumppaneita.
Kun jokin aihe imaisee mukaansa, sitten mennäänkin pää edellä.
Mukavaa alkavaa syksyä
Siinä taisivat olla tämänhetkiset kuulumiset — ja näköjään niitä olikin hieman enemmän kuin ajattelin, kun aloin tätä kirjoittaa.
Blogi on viime aikoina jäänyt vähän hiljaisemmaksi, vaikka somessa olenkin päivitellyt tekemisiä useammin. Yritän kuitenkin taas palailla tännekin säännöllisemmin, koska täällä ajatuksia pystyy avaamaan aivan eri tavalla kuin yhden somejulkaisun mittaisena.
Jos sinulle herää ajatuksia, kysymyksiä tai kommentteja, niitä saa jättää blogin kommentteihin. Minulle voi myös laittaa viestiä somen kautta tai sähköpostilla.
Ja jos verkkosivulla, verkkokaupassa, kassalla tai maksamisessa tulee vastaan jotain, mikä ei toimi niin kuin pitäisi, kuulisin siitä mielelläni. Sivustolla on ollut aikaisemmin pieniä teknisiä kommervenkkejä, joita olen selvitellyt palveluntarjoajan kanssa, ja tällä hetkellä kaiken pitäisi taas toimia paremmin.
Mieluummin kuulen ongelmasta heti kuin huomaan kuukauden päästä, että joku nappula on elänyt omaa salaista elämäänsä.
Kiitos, että olet täällä, luet näitä juttuja ja seuraat Sielun Silmukoiden matkaa.
Minä tässä hiljalleen opiskelen, teen, mokaan, puran, korjaan, opin ja rakennan samalla jotain omaa.
Kai se artesaaniksi kasvaminen on juuri sitä.
Mukavaa alkavaa syksyä 🍂
🦉 Minna / Sielun Silmukat
